Viime perjantaina maailmaa järkytti uutinen pöyristyttävästä verityöstä tupaten täydessä moskovalaisessa konserttisalissa. Kun tätä kirjoitetaan, viimeisimpien tietojen mukaan vähintään 137 ihmistä kuoli tässä barbaarisessa hyökkäyksessä. Armoa tuntematta joukko aseistettuja miehiä teurasti summittaisesti miehiä, naisia ja lapsia.
[Source]
Tekijät ovat paljastuneet tadjikkitaustaisiksi. Aamun 25.3. uutisten mukaan kolme neljästä hyökkääjästä on myöntänyt syyllistyneensä terroristiseen tekoon. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ainakin yksi miehistä on tunnustanut vastaanottaneensa teosta palkkion (jonka sanotaan olleen noin 10 800 Yhdysvaltain dollaria, josta puolet olisi maksettu ennakkoon).
Islamistinen terroristijärjestö ISIS-K otti kunnian teosta välittömästi itselleen. Myöhemmin, ISISin varsinainen organisaatio julkaisi bodycam-kuvaa hyökkäyksestä virallisen uutisorganisaationsa kautta.
Tämä merkitsee, että ISIS oli ainakin yhteydessä tekijöihin ja oli jollain tasolla sekaantunut tekoon, vaikka eivät välttämättä olleetkaan suoraan sen organisoijia.
Länsimedia ei ole hukannut aikaa rynnätessään tälle kannalle ja vähätellessään kilpaa kaikkia väitteitä Ukrainan sekaantumisesta hyökkäykseen – ajatus, joka yhteen ääneen tuomitaan “absurdiksi”.
Puheessaan kansakunnalle Vladimir Putin ei tuoreeltaan suoraan syyttänyt Kiovaa tästä karmeudesta. Mutta huomauttaessaan, että terroristit oli tavoitettu kohti Ukrainan rajaa syöksyvästä autosta, hän vahvasti vihjasi, että tämä saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa.
Oliko tämä ISISin työtä?
Nopeasti katsoen todistusaineisto kokonaisuudessaan osoittaa selvästi kohti ISISiä, tai jotain se haaraa, kuten ISIS-K:ta päin. Se murhanhimoinen julmuus puolustuskyvyttömiä ihmisiä kohtaan, jota nämä tappajat Moskovan verilöylyssä osoittivat, ryyditettynä “kuolema vääräuskoisille” ja “Jumala on suuri” -huudoilla, ei näyttäisi jättävän epäilyksille sijaa.
Asemiehet olivat selkeästi ammattilaisia, jotka suorittivat verisen työnsä kliinisellä tehokkuudella. Kiistattomalta näyttää, että heillä oli yksityiskohtaisia tietoja konserttipaikasta, jonka he olivat kartoittaneet tarkasti ennakkoon. He tiesivät täsmälleen minne hyökätä ja milloin, valiten ajankohdan, jolloin tiet paikan ulkopuolella olisivat tukossa liikenteestä estäen näin pääsyn pelastushenkilökunnalta ja ensihoitajilta.
Nämä ovat kaikki ISISin menetelmiä, joihin on aina kuulunut tarkka valmistelu ennen kaikkia heidän suorittamiaan terrori-iskuja. Mutta sanottuamme tämän, meidän täytyy todeta, että Moskovan tapahtumissa on piirteitä, jotka asettuvat ristiriitaiseen valoon suhteessa ensivilkaisulla saatuihin tietoihin.
Eniten herää kysymyksiä siitä, että iskun jälkeen tekijät pakenivat rakennuksesta. Tämä on täysin ristiriidassa ISISin ja muiden islamististen jengien normaalin menettelyn kanssa.
Säännönmukaisesti islamistiset terroristit eivät poistu paikasta, jossa suorittavat verityönsä. He eivät pakene, vaan taistelevat kuolemaan saakka tai räjäyttävät pommivyön. He eivät koskaan antaudu. Itse asiassa, en muista yhden yhtä tapausta, jossa näin olisi käynyt, mukaan lukien aiemmat Venäjällä suoritetut terroriteot.
Vastoin islamistiterroristien normaalia modus operandia, paitsi että nämä tekijät pakenivat paikalta, he antautuivat ilman taistelua heitettyään aseensa menemään, kun aseistetut joukot (ilmeisesti tshetsheenit) tavoittivat pakoauton.
Tshetsheenijohtaja Khadyrov kehui miehiään, jotka onnistuivat pidättämään terroristit tappamatta heitä. Mutta miten tämä oli mahdollista? Tämä on erikoista ja vaatii selityksen.
Vaikuttaisi, että terroristit pakenivat valkoisella Renault-autolla, jota ajettiin täyttä päätä kohti Ukrainan rajaa. Televisiopuheessaan Putin totesi, että todisteiden valossa rajalle oli avattu “ikkuna”, jonka kautta syylliset oli ollut tarkoitus päästää Ukrainan puolelle.
Tämä kuulostaa myös hyvin oudolta. Venäjän ja Ukrainan rajan on pakko olla hyvin tarkkaan vartioitu molemmin puolin. Lisäksi Venäjän puolustusta on varmasti vahvistettu Ukrainan viime aikoina yritettyä useita kertoja raskain tappioin tehdä iskuja Venäjän puolelle.
Vaikka olettaisimmekin, että ukrainalaiset olisivat onnistuneet avaamaan tällaisen “ikkunan” omalle puolelleen rajaa, terroristien olisi pitänyt päästä ensin ohi Venäjän linjoista – minkä luulisi olevan perin vaativa tehtävä.
On tietysti olemassa mahdollisia selityksiä. Voi olla, että rajalle on avautunut kulkureitti jossain muualla kuin olemassa olevien tarkastuspisteiden kohdalla, josta asemiehet olisivat voineet päästä läpi.
Toinen selitys – todennäköisempi sellainen – on, että tekijöille on valheellisesti luvattu kauttakulku turvallista reittiä pitkin, jota ei ollut oikeasti olemassakaan. On mahdotonta sanoa, miten asian laita todellisuudessa on ollut.
Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yksi pidätetyistä miehistä on myöntänyt saaneensa maksun verityöstä. Tämä on jälleen yksi piirre, joka poikkeaa täysin ISIS:in kaltaisten islamistiorganisaatioiden menetelmistä.
Kun tällaiset järjestöt värväävät tekijöitä hurmeisille operaatioilleen, he eivät käytä houkuttimena käteistä vaan marttyyrikuolemaa, jonka on määrä toimia automaattisena pääsylippuna paratiisiin.
Käteismaksun hyväksyminen murhasta ei ole tyypillistä uskonnollisille fanaatikoille, mutta palkkasotureille se on arkea. Itse asiassa, ISIS on kärsinyt lukuisia sitä selvästi heikentäneistä tappioista Syyriassa ja Irakissa. ISIS onkin ollut tähän asti pitkään poissa näyttämöltä.
Lähi-Idän täytyy olla täpötäynnä entisiä terroristeja, jotka innokkaasti myyvät tappamisasiantuntemustaan kelle tahansa, jolla vain on varaa maksaa.
Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi sellaisten valtioiden tiedustelupalvelut, joilla ei ole mitään tekemistä islamin tai paratiisin kanssa, mutta paljon käteistä tappajille. Jos näille miehille maksettiin tämän hyökkäyksen suorittamisesta, ainoa kysymys kuuluu: kuka maksoi heille?
Vastataksemme tähän kysymykseen, meidän täytyy katsoa laajempaa kuvaa.
Sota on hävitty
Avdiivkan menetyksen jälkeen kuka tahansa järkevä ihminen on tullut johtopäätökseen, että Ukrainan sota on vääjäämättä hävitty. Jopa Biden on varoittanut, että mikäli viimeisintä sotilasapupakettia ei hyväksytä, Ukraina romahtaa todennäköisesti muutamassa kuukaudessa. Tämä on johtanut paniikkitunnelmiin läntisten hallitsevien luokkien vallan käytävillä.
Mutta sen sijaan, että he vetäisivät loogisen johtopäätöksen ja etsisivät jonkinlaista sopimusratkaisua Moskovan kanssa, jonka avulla raunioista voitaisiin pelastaa edes jotain – vaikka jotain, jota voisi kuvailla itsenäiseksi Ukrainan valtioksi – läntiset hallitsevat luokat ilmaisevat paniikkiaan hysteerisen raivon purkauksissa kaikkea venäläistä kohtaan.
Hallitukset ryntäilevät epätoivoisesti sinne tänne haalien kasaan rahaa ja aseita, joita lähettää Kiovaan kuolinkamppailun venyttämiseksi. Mutta mikään määrä rahaa EU:lta ei voi paikata USA:lta tulleen rahoituksen ehtymistä.
61 miljardin dollarin paketti Ukrainalle on ollut republikaanien jumittamana kongressissa jo kuukausien ajan. Kun tätä kirjoitetaan, ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, että tilanne muuttuisi lähitulevaisuudessa.
Vaikka rahaa tulisi tarjolle, se ei olisi ratkaiseva käänne, sillä länsi ei kykene tuottamaan riittävästi kranaatteja, raketteja tai ilmatorjuntajärjestelmiä korvaamaan Ukrainan menetyksiä, jotka jatkuvat hälyttävää tahtia edelleen.
Venäläisillä on nyt täysi ylivoima ja maan sotateollisuus suoltaa kranaatteja, tankkeja ja ohjuksia tahdilla, johon länsi ei kykene vastaamaan. Ukrainan varastot näiden kaikkien osalta ehtyvät nopeasti eikä niitä voi uudelleen täyttää joutuisasti.
Signaaleja Washingtonista
Vaikka sekä rahaa ja aseita olisi saatavilla, puuttuisi silti ratkaiseva tekijä, eli käytössä olevia sotilaita. Ukrainan tappiot ovat nousseet kammottavalle tasolle.
Venäjän puolustusministeriön tietojen mukaan vuoden 2024 alusta lukien Ukrainan sotilaalliset tappiot (haavoittuneet ja kuolleet) olivat yhteensä 71 000 sotilasta.
Tämä on kolme kertaa enemmän kuin samana kautena edellisvuonna, kun käynnissä oli Bahmutin verinen taistelu. Voi kysyä, ovatko Venäjän luvut liioiteltuja. Ne voivat hyvin olla. Mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö Ukrainan menetykset taistelukentällä olisi nousseet häkellyttäviin mittasuhteisiin. Kaikki läntiset arviot päätyvät tähän samaan lopputulemaan eikä se ole kyseenalainen.
Tällaiset tappiot sotilaissa, aseissa ja ammuksissa eivät ole kestettävissä. Näkymät ovat siis kriittiset.
Länsi on valmis taistelemaan viimeiseen ukrainalaiseen veripisaraan. Mutta he eivät ole valmiita uhraamaan omia sotilaitaan Ukrainen puolustamiseksi. Macronin paniikinomaiset vaatimukset NATO-sotilaiden lähettämisestä Ukrainaan aiheuttivat välittömästi vastalauseiden myrskyn, jopa Puolan kaltaisten maiden taholta.
Ei, Ukraina täytyy jättää taistelemaan omat taistelunsa, sen ritarilliset liittolaiset lausuvat mukavien tammipaneloitujen salonkiensa hämärästä. Pirteistä rohkaisuistaan huolimatta amerikkalaiset ovat kaikista vähiten halukkaita lähettämään omia joukkojaan taistelemaan ja kuolemaan Ukrainan mutaisille rintamille.
Washingtonista ja Euroopan pääkaupungeista kantautuvat signaalit tuskin ovat rohkaisevia johtajille Kiovassa. Jos Pariisissa, Lontoossa ja Washingtonissa vallitsee paniikki, tunnelma Ukrainan pääkaupungissa on absoluuttisen epätoivon lävistämä. Ja epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia asioita.
Kuka on Kyrylo Budanov?
Kyrylo Oleksijovitsh Budanov on Ukrainan puolustusministeriön tiedustelun päädirektoraatin johtaja. Hänen uransa tiedustelupäällikkönä ei ole ollut erityisen loistokas. Venäjä on toistuvasti päihittänyt Ukrainan armeijan korkealuokkaisemmilla taktiikoillaan. Avdiivkan romahdus osoitti tämän selvästi Ukrainan tultua täysin yllätetyksi.
Tästä lähtien Venäjä on painanut eteenpäin hitaasti mutta armottomasti pitkin koko etulinjaa. Ukrainalaisten voimia sekä sotilaiden, aseiden että ammusten osalta verottaa rajusti Venäjän jatkuva tulitus eikä Ukraina pysty ennakoimaan, missä Venäjän odotettu vastahyökkäys lopulta tapahtuu. Täten Ukraina ei voi myöskään keskittää joukkojaan mihinkään tiettyyn kohtaan rintamaa.
Juuri tämä demonstroi Ukrainan tiedustelun puutteellisuutta. Budanov kuitenkin korvaa puutteitaan taidoissa ja tiedustelutiedon hankinnassa muilla lahjoillaan.
Sanoaksemme asian suoraan: Budanov on seikkailija, juonittelija, taitava peiteoperaatioiden salaoppien harjoittaja à la James Bond. Hänen pääasiallinen erityisosaamisensa on terrorioperaatioiden suorittaminen vihollislinjojen takana – sabotaasi, salamurhat ja niin edelleen.
Ukrainalaiset ovat puhuneet yhä kiihtyvään tahtiin “asymmetrisestä” sodankäynnistä (eli terrori-iskuista) vuoden 2024 aikana, mikä on täysin ennalta-arvattavaa, sillä he häviävät koko ajan “perinteisen” sodankäynnin kentillä.
Epätoivoisia toimenpiteitä
Taannoiset yritykset vallata joitain pieniä kyliä Venäjän puolella rajaa Kurskin ja Belgorodin alueella olivat juuri tällaisia epätoivoisia siirtoja.
Kyrylo Budanov, sotilastiedustelun päällikkö, väitti “Kremliä vastustavien joukkojen” olleen operaatioiden takana ja että Ukrainan joukot vain tukisivat niitä “niin paljon kuin mahdollista”.
Todellisuudessa kyse oli operaatiosta, jonka suoritti merkittävän kokoinen ukrainalainen sotajoukko, mutta joka iskettiin takaisin raskain tappioin – tosiasia, joka on diplomaattisesti painettu villaisella länsimediassa. Operaatio vastaa Budanovin operaatioiden tunnusmerkkejä täysin.
Mutta me emme ole tekemisissä miehen kanssa, jota sotilaiden henkien menetys helposti sysäisi sivuun lentoradaltaan. Tällainen mies vain kääntäisi sivun ja katsoisi muita keinoja, joilla saavuttaa päämääränsä: Venäjän destabilisaatio ja sen väestön uuvuttaminen, niin että se kääntyisi hallitustaan ja sen käymää sotaa vastaan.
Financial Times julkaisi hiljattain mielenkiintoisen muotokuvan tästä hämäräperäisestä operaattorista. Artikkelissa sanotaan:
Puolustusministeriön Päätiedusteluyksikön (GUR) johtajana Budanov on johtanut Ukrainan salaista sotaa Venäjää vastaan nousten Kiovan Venäjää vastaan käymän taistelun erääksi kunnioitetuimmista hahmoista. Hän on selvinnyt kymmenestä tiedetystä murhayrityksestä ja elää, enemmän tai vähemmän keskeytyksettä, toimistossaan pääkaupungin reunamilla, jonne hän on leiriytynyt patrioottisen taiteen ja sotamuistoesineiden keskelle, sammakkonsa Petron uiskennellessa säiliössä hänen työpöytänsä vieressä. Budanovin työ on järjestää iskuja vihollisen selustassa Venäjän hallitsemilla alueilla ja itse Venäjällä. Mutta vakoojapäällikkö harvoin ottaa kunnian niistä, pitäen mieluummin Venäjän ja muun maailman arvailemassa, mihin kaikkeen hänen direktoraattinsa kykenee ja minne kaikkialle se ulottuu.
Sen lisäksi, että Budanov organisoi epäonnistuneen yrityksen vallata muutama kylä Venäjän puolella rajaa, hänen kynästään ovat lähtöisin myös drooni-iskut, jotka ulottuivat Pietariin asti, jossa ne osuivat öljyterminaaliin sekä Brjanskin alueella ruutitehtaaseen ja öljyvarastoon osuneet iskut aivan Ukrainan pohjoisrajan tuntumassa.
Tämä taktiikat aiheuttavat jo pelkoa ja inhoa läntisissä piireissä. Financial Timesin mukaan:
Nämä röyhkeät taktiikat ovat ajoittain ärsyttäneet Ukrainan tukijoita lännessä; jotkut pelkäävät, että ne provosoivat brutaaleja, ehkä jopa ydinasein suoritettuja vastatoimia Venäjän presidentin Vladimir Putinin taholta. Vakoojapäällikkö ei moisista peloista hätkähdä ja vannoo jatkavansa operaatioitaan syvällä Venäjän sisällä sabotoidakseen Putinin sotakonetta. “Me emme näe suuria muutoksia lähitulevaisuudessa”, Budanov sanoi. “Kaikkea, mitä olemme tehneet aiemmin, teemme vastakin.”
Islamistit ja Ukraina
Mitä voimme päätellä noista Budanovin sanoista?
Viime vuonna Ukrainan parlamentti perusti erityisen komitean, jonka tehtävänä oli muotoilla juridinen kehikko yhteistyön kehittämiseksi pienten, alkuperäiskansojen muodostamien kansallisten liikkeiden kanssa Venäjän sisällä. Päämääränä on “perustaa pysyvä rauha sekä Ukrainalle että transatlanttiselle yhteisölle”.
Tämä ns. “dekolonisaatiopolitiikka” on hatarasti peitelty ilmaisu pyrkimykselle hajottaa Venäjän federaatio osiin. Kyseessä on nationalistisiin virtauksiin vetoava politiikka, joka pyrkii hyödyntämään myös taantumuksellisimpia mahdollisia Keski-Aasian ja Kaukasuksen alueiden islaminuskoisia fundamentalisteja.
Vakoilun ja vastavakoilun hämäräperäisessä maailmassa Budanovilla on varmasti kontakteja samanmielisiin: terroristeihin ja palkkamurhaajiin, jotka ovat valmiita hetkessä myymään palveluksiaan korkeimman hinnan tarjoaville.
Tiedetään varsin hyvin, että Ukrainassa on islaminuskoisia fundamentalisteja (Syyrian sodan veteraaneja, tshetsheenejä) taistelee Venäjää vastaan. Jevdokymov Valerii, entinen Ukrainan kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden neuvoston jäsen sekä terrorismi- ja sotilastiedusteluveteraani, toimii tällä hetkellä Ukrainan suurlähettiläänä Tadjikistaniin.
Onko mahdollista, että Moskovan hirveyden suorittaneet asemiehet – jotka vaikuttaisivat kaikki olevan tadjikistanilaistaustaisia – olisivat tulleet Ukrainan tiedustelupalveluiden värväämäksi tätä kautta?
Toistaiseksi meillä ei ole suoria todisteita Ukrainan sekaantumisesta käsillä olevaan tapaukseen. Mutta jos minulta kysyttäisiin, olisiko Budanovin kaltainen mies kykenevä turvautumaan tämänkaltaiseen epätoivoiseen toimenpiteeseen, vastaisin myöntävästi.
Sellaiset miehet kuin Budanov eivät jättäisi mitään harkintojensa ulkopuolelle suunnitellessaan iskuja Venäjää vastaan, kylvääkseen maksimaalista tuhoa ja levittääkseen paniikkia väestössä päämääränään tuen vähentäminen Ukrainan sodalle
Jos tämä kuitenkin todella oli iskun päämääränä, on se aiheuttanut täysin päinvastaisen reaktion. Hyökkäys on aiheuttanut pelon ja vastenmielisyyden aallon väestön keskuudessa, mikä puolestaan vahvistaa Putinin kättä entisestään.
Hyökkäyksen raakalaismaisuus, sen summittainen luonne ja äärimmäinen julmuus vain lietsovat mielialaa, että Venäjä ja sen kansa ovat ulkoisten vihollisten hyökkäyksen alla.
Ne, jotka typerästi kuvittelevat, että Putinin asema jotenkin heikentyy tämän seurauksena tekevät vakavan virheen. Kaukana siitä, sillä Putinin asema kotirintamalla vain vahvistuu entisestään.
Jo ennen vaaleja hänen suosionsa oli noussut 86 %:iin – luku, jota länsi ei ole onnistunut uskottavasti kyseenalaistamaan, vaikka he kuitenkin kyseenalaistavat 87 %:n vaalituloksen.
Läntinen kommentariaatti on ilmaissut hämmennyksensä Putinin suosion suuruudesta. Heidän ei pitäisi olla niin yllättyneitä. Venäjän presidentti voi kiittää suosiostaan lähinnä NATOa ja länttä.
NATOn aggressiiviset toimet ja päivittäin lännen niin sanotusta “vapaasta mediasta” kumpuava Venäjä-vastainen, kansallisshovinistinen propaganda vakuuttaa venäläiset varsin tehokkaasti siitä, että länsi tosiaan on vihollinen. Eikä tämä olekaan niin kaukana totuudesta.
Tällaisessa ilmapiirissä on luonnollista, että kansa ryhmittäytyy hallituksensa ympärille – ainakin toistaiseksi – kansallisen turvallisuuden nimissä. Putin kykenee jatkamaan demokraattisten oikeuksien rajoittamistoimiaan Venäjällä, ja lopulta Ukrainaa vastaan suunnataan mitä terävin kosto.
Ukraina on jo kokenut aallon ohjushyökkäyksiä, mukaan lukien Länsi-Ukrainassa sijaitsevaa lentokenttää vastaan, jonka oli sanottu valmistautuvan vastaanottamaan länsimaisia F-16-hävittäjiä.
On myös ollut puhetta uudesta mobilisaatiosta Venäjällä. Tämä voi tapahtua tai sitten ei. Joka tapauksessa Venäjällä on nyt runsain mitoin vapaaehtoisia taisteluun samalla kun hyvin harvat ukrainalaiset miehet enää ovat valmiita uhraamaan henkensä menetetyn sodan eteen.
Mitä CIA tiesi?
Kuten olen todennut ylempänä, Yhdysvallat julisti ISISin salamavauhtia syylliseksi ja totesi, ettei hyökkäyksellä olisi ollut mitään tekoa Ukrainan kanssa. Tämä arvio julkaistiin ennen kuin kukaan oli ehtinyt tarkastella kaikkia saatavilla olevia faktoja tai odottamatta minkäänlaista venäläistä tutkimusta asiasta. Kuten tavallista, kukaan ei antanut faktojen sekoittaa päätään, vaan asioiden todellinen kulku oli jo selvä ennakkoon.
Noin viikko ennen hyökkäystä Yhdysvallat oli varoittanut kansalaisiaan, että Venäjällä voi tapahtua terrori-isku ja että Yhdysvaltain kansalaisten tulisi välttää suuria kokoontumisia kuten konsertteja ja ostoskeskuksia. Putin sivuutti varoitukset provokaationa ja “kiristyksenä”.
Hirmutyön jälkeen tästä kysymyksestä on nostettu iso haloo. Läntinen media on osoittanut syyttävästi Venäjän tiedustelupalvelua, koska he eivät ottaneet varoitusta huomioon.
Mutta Venäjän mukaan mitään tarkkaa tietoa ei jaettu heidän tiedustelupalvelujensa kanssa. Ilman yksilöityjä tietoja, yleiset varoitukset ovat enemmän tai vähemmän hyödyttömiä. Venäjä on valtava maa.
Tänäkään päivänä emme tiedä, miten paljon tietoa Yhdysvaltain tiedustelulla oli tulevasta hyökkäyksestä. Emme myöskään tiedä, mistä nämä tiedot olivat peräisin.
Tällainen tieto valaisisi heti, ketkä todelliset tekijät saattaisivat olla. Se, saammeko tätä tietoa ikinä käsiimme, on toinen kysymys.
Toistaiseksi on esitetty kaksi hypoteesia: a) kyseessä oli ISISin terrori-isku ja b) kyseessä oli Ukrainan tiedustelupalvelujen organisoima operaatio.
Todellisuudessa nämä hypoteesit eivät sulje toisiaan ulos. ISIS saattoi hyvinkin olla terrori-iskun varsinainen suorittaja, mutta on yhtä mahdollista, että iskun suunnitteluun liittyi myös vähemmän näkyviä voimia.
Meillä ei toistaiseksi ole mitään konkreettista todistusaineistoa siitä, että Kiovan hallinto olisi sekaantunut Moskovan iskuun. Mutta tätä hypoteesia ei voi täysin hylätä.
Tosiasia on, että sekä Ukrainalla että islamisteilla oli mahdollinen motiivi suorittaa isku tai olla mukana sen suunnittelussa. Meidän tulee kärsivällisesti odottaa lisää todistusaineistoa, joka epäilemättä valaisee tätä sotkuista tapausta lisää.
Epäilen, että emme koskaan pääse täysin perille tämän iskun yksityiskohdista. Kuka tahansa sen teki, Ukraina maksaa siitä kovan hinnan.